Birdlife.fi

Suositus kenttähavaintojen merkitsemiseksi

Lintuhavaintojen muistiin merkitseminen on tärkeää. Havainnoijien tulee käyttää kirjaamisessa
samoja periaatteita. Yhtenäisellä kansallisella käytännöllä voidaan varmistaa eri puolelta maata
ilmoitettujen havaintojen yhteensopivuus.
BirdLife Suomi suosittelee oheista suositusta käytettävän kaikkialla, missä ei ole perustellusta
syystä omaa ohjetta. Joillakin lintuasemilla on paikalle sovelletut ohjeet, jotka eivät ole täysin
yhtenevät suosituksen kanssa. Ohjetta on päivitetty vuonna 2006. Hakasuluissa olevat
huomautukset kuvaavat käytäntöä vanhassa suosituksessa.
1. HAVAINNON NIMIKE
Havainnoissa nimike on tärkein muistiin merkittävistä seikoista, koska sen tulee osoittaa
havainnon varmuus ja täyttää selvyyden ja yksiselitteisyyden vaatimukset. Määrityksen
varmuuden on nimenomaan käytävä ilmi nimikkeestä, koska siihen kiinnitetään huomiota ensin.
1.1. Lintujen määrittäminen ja nimikkeet
1.1.1. Määrittämisen pääsääntö
Lajinmäärityksessä otetaan huomioon vain Suomessa tavatut lajit, ellei erityistä aihetta muuhun ole (esim. määritettävä on suurharvinaisuus). Tällä varauksella kaikkien määritysten tulee olla varmoja. Jos kuitenkin jokin laji on meillä runsas ja sen hyvin samannäköinen sukulainen harvinaisuus, määritettyihin saa sisältyä mahdollisia rariteetin yksilöitä (esim. haahka vs. kyhmyhaahka; parvessa voi olla mahdollisia kyhmyhaahkanaaraita, ja silti merkintä haahka on oikea; kuitenkin "haahka 1" on ehdottomasti oltava tavallinen haahka). Erityisesti on kiinnitettävä huomiota äänimääritysten varmuuteen. 1.1.2. Määrittämättömien osuus lintumäärässä
Usein parvien/yhteismäärien kaikkia yksilöitä ei saada määritetyiksi. Jotta voitaisiin käyttää tällaisesta lintumäärästä tarkkaa lajinimikettä (esim. peippo), parvi / lintujen yhteismäärä saa sisältää määrittämättömiä yksilöitä korkeintaan 10 % ilmoitetusta luvusta. Jos epävarmojen (määrittämättömien) osuus on tätä suurempi, tämä on esitettävä nimikkeessä lisäämällä merkintä siitä, mitä nämä määrittämättömät linnut ovat (esim. Fri coe + sp = varmojen peippoyksilöiden lisäksi lukuun sisältyy määrittämättömiä peippoja). Tätä merkintää käytetään vain silloin, kun ei todella tiedetä, mikä on määritettyjen ja määrittämättömien osuus ja määrittämättömiä on havainnoijan käsityksen mukaan yli 10 % määrästä. Kun määritettyjen ja määrittämättömien määrät ovat tiedossa, nämä merkitään erikseen omilla nimikkeillään. 1.1.3. Epävarmat nimikkeet
Epävarma määritys merkitään muodossa vähimmäismääritys (todennäköinen laji), joskaan todennäköistä lajia ei ole pakko ilmaista. Määrittämätön pieni kahlaaja, todennäköinen suosirri, merkitään siten PK (Cal alp) ja pelkkä määrittämätön pieni kahlaaja merkitään PK (ks. standardinimikkeet kohdassa 1.2). Epävarmoista määrityksistä ainoastaan ilmeiset voidaan mainita. Nimikkeessä on aina mainittava vähimmäismääritys. Esimerkiksi PP on oikea merkintä, jos tiedetään, että kyseessä oli pieni petolintu. Merkintää tuulihaukka? ei sen sijaan suositella, koska koska se ei kerro vähimmäismääritystä, esimerkiksi onko käki suljettu pois määrityksestä. 1.1.4. Risteymät
Risteymät, joiden alkuperälajit ovat pääteltävissä, merkitään ilmaisten kummatkin alkuperäislajit täydellisesti: Ayt ful x Ayt fer (tukkasotka x punasotka), Som mol x Mer mer (haahka x isokoskelo). Risteymä, jonka kantalajit ovat tuntemattomat, merkitään nimikkeellä ”risteymä”. Linnun tuntomerkit tai todennäköiset kantalajit ilmaistaan havainnon lisätiedoissa. Kantalajeilleen tunnistamattomista risteymistä käytetään seuraavia lyhenteitä: xV vesilinturisteymä xAna sorsaristeymä xAyt sotkaristeymä xAB hanhiristeymä xK kahlaajaristeymä xLar lokkiristeymä xMot västäräkkiristeymä xPar tiaisristeymä xx risteymä 1.2. Standardinimikkeet
1.2.1. Lajien ja sukujen lyhenteet
Lajinimi lyhennetään tieteellisestä nimestä kolmen suvun ja kolmen lajin nimestä otetun ensimmäisen kirjaimen avulla. Gavia arctica = Gav arc (kuikka). Poikkeuksellisesti joudutaan lajin nimestä ottamaan kolme viimeistä kirjainta. Lyhentämissäännöstä olevat poikkeukset (läntisellä palearktisella alueella havaitut lajit). Suvun nimi lyhennetään kolmen ensimmäisen kirjaimen avulla. Merkintä sp tarkoittaa, että vain suku on määritetty, lajia ei. Esimerkiksi määrittämätön kuikkalintu (Gavia-suvun laji) lyhennetään Gav sp. Yleisimmät poikkeukset: Lyhenne suku

BirdLife Suomen suositus kaikkien läntisellä palearktisella alueella tavattujen sukujen nimen
lyhentämisestä on tämän suosituksen erillisenä liitteenä.
Alalajien nimet lyhennetään alalajin nimen kolmen ensimmäisen kirjaimen avulla.

Poikkeuksia
Cor nix
1.2.2. Muut sisällöltään tarkat lyhenteet
Ans/Bra/Pha = hanhi / merimetso Ans/Bra/V = iso lintu (joutsen, hanhi, kattohaikara, merimetso tai kurki) = vesilintu (kuikat, uikut, sorsalinnut lukuunottamatta hanhia ja joutsenia - ristisorsa ei kuulu mukaan, mutta se saa sisältyä, nokikana, ruokkilinnut) = mehiläishaukka (Per api) / hiirihaukka (But but) / piekana (But lag) [But/Per] = sinisuohaukka (Cir cya) / arosuohaukka (Cir mac) / niittysuohaukka (Cir pyg) = pieni jalohaukka: nuolihaukka (Fal sub), ampuhaukka (Fal col), tuulihaukka = iso jalohaukka: muuttohaukka (Fal per), tunturihaukka (Fal rus), aavikkohaukka (Fal che) tai keltapäähaukka (Fal bia) = jänkäkurppa / taivaanvuohi / heinäkurppa = vesilintu / kahlaaja (V:n sisältö ks. edellä) = kalalokki / naurulokki / pikkulokki / pikkukajava = merilokki / harmaalokki / selkälokki / isolokki = kiisla-laji (Uria sp) / ruokki (Alc tor) [Alc/Uri] = keskikokoinen tikka (kaikki tikat paitsi palokärki ja pikkutikka) = tilhi (Bom gar) / kottarainen (Stu vul) = kulorastas (Tur vis) / räkättirastas (Tur pil) (sepelrastas (Tur tor) saa sisältyä) = laulurastas (Tur phi) / punakylkirastas (Tur ili) = rytikerttunen (Acr sci) / luhtakerttunen (Acr ris) / viitakerttunen (Acr dum) = korppi (Cor rax) / varis (Cor nix) / mustavaris (Cor fru) = tik-sirkku (pohjan-, pikku- tai kultasirkku) [Emb a/r/p] = pikkulintu (varpuslinnut paitsi varislinnut, lisäksi pikkutikka, käenpiika ja kuningaskalastaja) = lintu, havainnon lisätiedoissa tarkennus, mitä tarkoitetaan. Luetteloon ei ole otettu kaikkia harvinaisia lajeja, niiden mahdollisuudet on sovitettava luetteloon. Näin esim. pikkutuulihaukka on selvästi PFal. [Peruste joidenkin merkintöjen muuttumiselle on käytetyssä systematiikassa tapahtuneet muutokset (esim. But/Per => Per/But)]. 1.2.3. Ryhmä- ja kokoluokitukset
Linturyhmissä on olemassa seuraavat kokoluokitukset: IV = Nämä merkinnät jakautuvat siten, että eräät lajit sisältyvät kokoluokkaan ehdottomasti, toiset taas jäävät kahden kokoluokan väliin. Näiden lajien sijoittaminen kokoluokkiin jää havainnoijan oman käsityksen varaan. Esimerkiksi isosirristä IK ja KK ovat yhtä oikeita merkintöjä. Alla olevan luokituksen tarkoituksena on osoittaa merkintöjen IV, PV, IP, PP, IK, KK, PK, IPL,
KPL, PPL sisältö. Huom. R/H/D (pääskyt) ei sisälly kokoluokitukseen, vaikka on PL. Merkintä
KPL ei näin ollen saa sisältää pääskyjä.
Vesilinnut
IV
haapana tavi sinisorsa heinätavi jouhisorsa tukkasotka lapasorsa alli haahka telkkä pilkkasiipi uivelo tukkakoskelo isokoskelo mustakurkku-uikku
etelänkiisla
ruokki
riskilä
Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen IV tai PV: lapasotka, punasotka, allihaahka,
mustalintu, silkkiuikku, nokikana. Esim. lapasotkan osalta sekä merkintä IV että PV ovat
kummatkin oikeita.
Huom. Kuikkalinnut (Gav) eivät sisälly kokoluokitukseen, vaikka ovat V. Tämä tarkoittaa, että
jos Gav on mukana mahdollisuuksissa, on merkittävä V, vaikka havaittu lintu olisikin selvästi IV
kokoluokkaa. IV:t ovat kuitenkin vain sorsalintuja.
Petolinnut
IP
mehiläishaukka varpushaukka
haarahaukka nuolihaukka
merikotka ampuhaukka
suohaukat tuulihaukka
hiirihaukka punajalkahaukka
piekana
kotkat
kalasääski
Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen IP tai PP: kanahaukka, muuttohaukka,
tunturihaukka.
Kahlaajat
IK
Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen IK tai KK: isosirri, suokukko,
punajalkaviklo, mustaviklo.
Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen KK tai PK: jänkäkurppa, taivaanvuohi, liro,
rantasipi, karikukko.
Pöllöt
IPÖL KPÖL

Pikkulinnut
IPL
viiksitimali puukiipijä vihervarpunen Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen IPL tai KPL: käenpiika, pikkutikka, kangaskiuru, kiuru, pikkulepinkäinen, nokkavarpunen, pulmunen. Lajit, jotka voidaan lukea kahteen kokoluokitukseen KPL tai PPL: rautiainen, punarinta, sinirinta, leppälintu, pensastasku, lehtokerttu, mustapääkerttu, harmaasieppo, kirjosieppo, talitiainen, tikli, hemppo, urpiainen, pohjansirkku. Kaikkia harvinaisia lajeja ei ole luokiteltu. Esim. siperiankurmitsa on IK, koska lähinnä muistuttaa kapustarintaa. Esimerkkejä kokomerkintöjen käytöstä: * kun metsäviklo on mahdollinen, vain KK on oikea merkintä * kun isosirri on mahdollinen, voivat merkinnät IK ja KK olla oikeita (jompi kumpi on varmasti oikea), merkintä PK sen sijaan väärä * haluttaessa sulkea mahdollisuuksista pienimmät kahlaajat (PK-ryhmä), voidaan merkitä IK/KK * merkittäessä PK ovat mahdollisia ryhmiin PK ja KK-PK kuuluvat kahlaajat * ilmeinen tylli merkitään PK(Cha hia) * ilmeinen tyllilaji merkitään PK(Cha hia/dub) 2. LINTUMÄÄRÄT
2.1. Lintujen lukumäärä
Lintujen lukumäärä on aina yksi luku. Sellaista lukua käytetään, mikä kuvaa todellista
havaittujen lintujen lukumäärää mahdollisimman hyvin. Yhden havaintotilanteen lintujen
lukumäärä ei voi olla vaihteluväli.
2.2. Lukumäärän tarkkuus
Lukumäärää esitettäessä voidaan ilmoittaa arvio lukumäärän tarkkuudesta seuraavasti:
virhe
Lukumäärän tarkkuutta ilmaiseva merkintä kirjataan aina ennen lukumäärää. n 100 on oikea merkintä, 100 n ei ole ohjeistuksen mukainen ja voidaan ymmärtää väärin. 2.3. Samat ja eri linnut
Lukumääriin (tässä yhteissummiin) lasketaan vain eri lintuja. Jos kuitenkin tapahtuu lintujen
liikkumista (esim. muuttoa johtolinjalla) kahteen vastakkaiseen suuntaan ja on syytä olettaa, että
vastakkaisiin suuntiin menevät linnut eivät ole samoja, merkitään lukumäärä yhden havaintorivin
summana. Esimerkiksi 100 W ja 50 E merkitään 150, lisätiedoissa tuodaan esiin eri määrien
suunnat sekä tieto siitä, että kyseessä voi olla osin samat yksilöt.
[Lukumäärä merkitään kahden luvun avulla seuraavasti: 100 W ja 50 E - summaksi 100-150.]
2.4. Havaitut ja havaitsemattomat
Vain todella havaitut yksilöt lasketaan lukuihin. Ei siis esitetä arviota esim. saarella lepäilevien
oikeasta määrästä. Näitä ei koskaan esitetä lukumäärinä vaan lisätietoina
(lintuasemalomakkeelta, havaintovihkosta tai ilmoituksesta tulee aina käydä ilmi havaittujen
lukumäärä ja erikseen tähän ja mahdollisiin muihin seikkoihin perustuva arvio). Ks. myös kohdat
4.4. (ääntelijöiden laskeminen) ja 4.7.3. (yömuutolla kuultujen laskeminen).
Negatiivisesta havainnosta eli havainnosta, jossa kohteella ei ole havaittu jotakin lajia, käytetään
lukumääränä nollaa. Lisätiedoissa on toivottavaa kertoa tarkennus havainnointiaktiivisuudesta,
esim. ”ruovikon läheisyydessä tarkkailtiin koko päivä, mutta yhtään ruskosuohaukkaa ei
havaittu” tai ”koko sula-alue tarkastettu”.
2.5. Havainnot jäljistä ja kuolleet
Mikäli lintua ei havaita vaan siitä löydetään vain erityyppisiä jälkiä, on yksilölukumäärä
havaintoja jättäneiden yksilöiden minimilukumäärä. Yleensä lukumäärä on yksi. Poikkeuksena
ovat esimerkiksi kanalintujen lumikiepit ja peltopyiden lumijäljet, joista lukumäärän toteaminen
on usein selvää. Lisätiedoissa tuodaan esiin lukumäärän laskemisperuste (esim. n 5 yksilön
jäljet). Jälkihavainnot voivat koskea varsinaisia jälkiä (kävelyjäljet, saalistusjäljet), jätöksiä
(oksennuspallot, ulosteet) tai tunnistettavia osia esimerkiksi sulkia.
Havainnon lisätiedoissa kerrotaan, että kysymyksessä on epäsuora havainto ja kuvataan jälkihavainnon tyyppi. Jälkihavainnoissa pitää pyrkiä arvioimaan myös jäljen ikä ja kuolleesta yksilöstä, kuinka kauan yksilö on ollut kuolleena. 3. LIIKKUMISLUOKAT
Lintujen yhteismäärät paikalta / päivältä esitetään liikkumisluokittain. Liikkumisluokat ovat
paikalliset, muuttavat ja muut.
3.1. Paikalliset
Paikallisten lintujen merkki on p.
Paikallisia lintuja ovat pesijät, reviirillä oleskelevat, lepäilijät ja muut sellaiset linnut. Merkinnän
käyttö edellyttää, että lintujen havaitaan oleskelevan paikalla. Ei siis riitä, että lintu esim.
hetkeksi istahtaa puun latvaan. Tällainen lintu kuuluu liikkumisluokkaan muut.
3.2. Muuttavat
Muuttavien lintujen merkki on m ja yömuuttajien yöm.
Tähän liikkumisluokkaan kuuluvat selvästi muuttavat ja muut samaan tapaan liikkuvat linnut.
Muuttavan ei tarvitse välttämättä liikkua lentäen, vaan esim. selvästi uiden muuttavat otetaan
mukaan (esim. silkkiuikku, sepelhanhi). Jos lintu tulkitaan muuttavaksi, merkitään se m. Mikäli
muuttosuunta halutaan myös ilmaista, käytetään lisäksi ilmansuuntamerkintää (esim. m SW). Jos
matkalennossa ollutta lintua ei luokitella muuttavaksi, merkitään sille pelkkä ilmansuunta (esim.
SW). Mikäli linnusta ilmoitetaan vain suunta, mutta havainto ei sisällä m-merkintää, ei ilmoitus
sisällä luokitusta (kannanottoa). Jos muuta tietoa on (esim. yöpymistapahtuma seurattu), tästä
kerrotaan lisätiedoissa.
Jos yksilö havaitaan sekä paikallisena että muuttavana, sille merkitään kummatkin
liikkumisluokat ja lisätiedoissa tuodaan esiin lähtö-/tuloaika.
Päivä- ja yömuuttajat merkitään erikseen erilaisen laskutavan vuoksi, ks. kohtaa 4.7.3. Nähdyt
yömuuttajat voidaan laskea kuitenkin yhteen päivämuuttajien kanssa, mikäli näin halutaan
menetellä. Yömuutoksi tulkitaan muutto, joka tapahtuu niin pimeässä, ettei sen seuraaminen
päivähavainnoinnin tapaan käy päinsä.
3.3. Muut
Tähän luokkaan kuuluvat kaikki muut kuin paikalliset ja muuttavat linnut. Tyyppitapauksia ovat
hetken aikaa lennossa nähty lintu ja paikantamaton ääni (ts. ei tiedetä, kuuluuko se taivaalta vai
maasta).
[Huom. kuolleena löydetyn linnun merkki ei ole enää k, ks. 4.3.2]
4. TARKAT TIEDOT
4.1. Parvet
Parven lyhenne on a (2a = kaksi parvea, a2 = kahden linnun parvi).
Parvet erotetaan toisistaan pilkulla (esim. 2,2, = kaksi kahden yksilön parvea; 3, = kolmen
yksilön parvi; 4 = yhteensä neljä yksilöä). Parveksi tulkitaan kiinteä, koossapysyvä linturyhmä.
Luvut ilman parvimerkintää tarkoittavat yhteismääriä. Parvet arvioidaan mahdollisimman oikein,
ei siis miniminä. Yhteissummaa ilmaisevissa merkinnöissä yksilöiden lukumäärä kirjoitetaan aina ensin esim. 460 (8a). 4.2. Parit
Varmat parit (soidinmenoja tms. havaittu) merkitään sanalla pari tai ilmaisulla kn. On kuitenkin
muistettava, että 1kn koskee kahta yksilöä, 2kn neljää yksilöä.
4.3. Ikä, sukupuoli ja puku
4.3.1. Ikä
Kun tarkka ikä on tiedossa, se merkitään kalenterivuosina seuraavasti. Esimerkiksi: 1kv = vanhempi kuin tänä vuonna syntynyt lintu jne. = maastopoikanen. Lintu, joka ei ole pesässä, mutta ei ole vielä saavuttanut täydellistä lentokykyä
Jos alla esitetty merkintä on yksiselitteinen (kuten useimmilla varpuslinnuilla) tai tarkin
mahdollinen, voidaan käyttää merkintää: " = vanha, ' = nuori.
Esimerkiksi:
1"2' = 1 vanha ja 2 nuorta lintua
Merkintä soveltuu parhaiten tilanteessa, jossa maastossa on erotettavissa kaksi ikäluokkaa,
nuoret ja vanhat. Hyviä esimerkkejä ovat käpytikka, monet kahlaajat ja varpuslinnut syksyllä.
Mikäli maastossa havaittavia ikäluokkia on enemmän kuin kaksi, tarkoittaa 1’ nuorimman
ikäluokan yksilöä ja 1” lopullisessa aikuispuvussa olevaa yksilöä. Joutsenten kohdalla
perinteisesti merkintä on kuitenkin erotellut poikkeuksellisesti näillä merkeillä valkeat ja
harmaat yksilöt (tarkempi erottelu kv-merkintöjen avulla).
Pelkkä lukumäärää ilmaiseva numero tarkoittaa, ettei ikää ole tiedossa. Mikäli erikseen halutaan
osoittaa, että kyse on täysikasvuisesta linnusta, mutta tarkkaa ikää ei tiedetä, käytetään
lyhennettä fl.
4.3.2. Sukupuoli
Kun sukupuoli on varmasti määritetty käytetään k = koiras ja n = naaras. Sukupuolten
symboleina käytetään myös ♂ = koiras, ♀ = naaras. Sähköisissä tietokannoissa ensimmäinen on
suositeltava tapa.
1k 1n tarkoittaa samalla paikalla havaittua lajin koirasta ja naarasta, joiden ei tiedetä olevan pari.
Vastaavasti 6kn tarkoittaa 12 yksilöä, joiden on todettu olevan pareja. 6k 6n ei kerro mitään
parien lukumäärästä.
Sukupuolimäärityksen perustuessa pukuun, voidaan merkitä myös seuraavan kaavan mukaisesti:
koiras(pukuiset) / naaraspukuiset / sukupuolelleen määrittämättömät. Tätä ei kuitenkaan
suositella käytettäväksi sähköisissä tietokannoissa.
Esimerkiksi:
Ks. yhdistelmistä ikään ja pukuun kohdasta 4.3.4. 4.3.3. Puku
= vaihtopuku (puvussa on kahden puvun höyheniä tai sulkia tai lintu on kulumassa toisesta puvusta toiseen - periaatteessa molemmissa tapauksissa mistä puvusta tahansa toiseen) = peruspuku (juhlapuvun vastakohta, erityisesti vesilinnuilla) = muu kuin juhlapuku; käsittää kaikki tp-, vp- ja pep-linnut sekä nuoruuspukuiset (ei naaraita, jos juhlapuku) = sulkasatoinen, linnussa näkyy sulkimisen merkkejä = lintu on puvussa, joka ei enää myöhemmissä sulkimisissa muutu = juv- ja ad pukujen välissä oleva mikä tahansa puku Kun tunnetaan pukukierron tarkka vaihe, merkitään seuraavan mallin mukaan (esimerkkinä pikkulokki ja suluissa selityksenä ajankohta). pull = untuvapoikanen (ensimmäisen vuoden heinäkuu) = ensimmäinen täydellinen höyhenpuku (ensimmäisen vuoden heinä - noin syyskuu) = ensimmäinen talvipuku (ensimmäisen vuoden syksy ja sitä seuraava talvi, noin huhtikuuhun) = ensimmäinen juhlapuku (toisen kalenterivuoden kevät ja kesä) = toinen talvipuku (toisen kalenterivuoden syksy ja sitä seuraava talvi, noin huhtikuuhun) = toinen juhlapuku (kolmannen kalenterivuoden kevät ja kesä) = talvipuku (linnun kolmas ja myöhemmät talvet) = juhlapuku (linnun kolmas ja myöhemmät keväät) On huomattavaa, että kaksi viimeksi mainittua sisältävät toisaalta vain tiedon puvusta. Jos halutaan ilmaista sen perusteella päätelty ikä ja pukutieto tämän lisäksi, merkitään +3kv jp. 4.3.4. Yhdistelmät
Kaava: X"X'X / X"X'X / X"X'X = vanhat koiraat, nuoret koiraat, koiraat / vanhat naaraat, nuoret naaraat, naaraspukuiset / sukupuolelleen määrittämättömät vanhat, nuoret ja linnut, joista ei ole mitään ikä- tai sukupuolitietoa. Puvut lisätään ao. väleihin. Siinä poikkeustapauksessa, että sukupuoli on määritetty varmasti, muttei ikää, ja tämä tieto halutaan erikseen merkitä, merkitään "'. Esimerkiksi: 1/1 = yksi koiras(pukuinen) ja yksi sukupuolelleen määrittämätön = juhlapukuinen koiras, kaksi naaraspukuista ja kolme nuorta lintua = 2. kalenterivuoden naaras (syntynyt siis edellisenä vuonna) = yksi nuori ja yksi iälleen määrittämätön = vaihtopukuinen koiras ja kaksi muuta koirasta 4.4. Ääntely
Laulavat (ja vastaavat) linnut merkitään Ä, ääntelevät (ei nähdyt) merkitään ä.
Merkillä Ä on merkitty yleensä myös muuta reviirinkuulutusta, esim. tikkojen rummutus ja
taivaanvuohen mäkätys (ääni sulista). Tikkojen rummutus voidaan selkeyden vuoksi ilmaista
myös lyhenteellä rumm. Lintumääriin ääntelijät lasketaan yhtenä yksilönä, ellei muuta voida
osoittaa. Äänistä merkitään siis vähimmäisyksilömäärä; vrt. yömuuton erilaiseen laskentatapaan
kohdassa 4.7.3. Merkintä ä tarkoittaa pelkkää äänihavaintoa (nähty on luonnollisesti 1), mutta Ä
taas ei sisällä tietoa siitä, onko lintu nähty, kuultu vai havaittu molemmilla tavoilla. Jos halutaan
ilmaista, että laulava lintu on myös nähty, merkitään Än.
4.5. Myöhemmät havainnot samoista linnuista
Jos havaitut yksilöt ovat samoja kuin aikaisemmin havainnoissa, merkitään se sanalla ”sama”,
”samat” tai ”edelleen” (lyhennettynä ed).
4.6. Tiedot havaintoajoista ja lintujen liikkeistä
4.6.1. Kellonajat ja jaksot
Erikoisissa havainnoissa käytetään minuutintarkkaa aikaa (tai viiden minuutin tarkkuutta). Muut havainnot merkitään jaksoittain joko tunnin tai 15 minuutin jaksoissa, jotka alkavat aina tasatunnilta. Jakso merkitään lisäämällä kellonajan perään kaksoispiste. 15: 15.00: = 15 minuutin jakso siis 15.00-15.15 Mikään ei tietysti estä käyttämästä merkintöjä myös p- tai muista linnuista. 4.6.2. Suunta
Suunta merkitään kansainvälisin lyhentein. Jos suunta merkitään sektorina, oikea merkintä on esim. S-W (etelän ja lännen välille). Kääntyvä lintu taas merkitään seuraavasti: SW/W (suunta ensin lounas, kääntyi länteen). N pohjoinen NNE pohjoiskoillinen NE koillinen ENE itäkoillinen E itä ESE itäkaakko SE kaakko SSE eteläkaakko S etelä SSW etelälounas SW lounas WSW länsilounas W länsi WNW länsiluode NW luode NNW pohjoisluode 4.6.3. Ohituspuoli
Lintujen ohituspuoli merkitään seuraavasti, kun havainnoijan katse on linnun tulosuuntaan: - = vasemmalta ohittava lintu + = oikealta ohittava lintu Etäisyys merkitään ohituspuolimerkkien lukumäärän avulla: = läheltä (kiikarilla näkyy yksityiskohtia linnusta) = melko kaukaa (kiikarilla näkyvät vain linnun suurimmat ruumiinosat) = kaukaa (yksinäinen lintu on pistemäinen) = hyvin kaukaa (vain parvi näkyy tai yksittäinen lintu näkyy vain kaukoputkella) Asteikko on sovitettu noin 10x suurentavalle kiikarille (erityisesti huomattava katsottaessa kaukoputkella) ja on siis suhteellinen linnun kokoon nähden. 4.6.4. Lentokorkeus
= pinnassa tai hyvin matalalla (maan tai veden pintaa) = matalalla (yleisin muuttokorkeus, normaalikorkeus) = korkealla (havaintopaikan ylittävä lintu näkyy vielä silmin) = hyvin korkealla (ylittävä lintu näkyy vain optiikan avulla) Asteikko on suhteellinen linnun kokoon nähden. 4.6.5. Tulo ja lähtö
Kun linnun saapuminen tai lähteminen havainnointipaikalta todetaan, se merkitään pystysuoralla
nuolella (↑ = lähti, ↓= saapui) tai nous (= nouseva, lähti), lask (= laskeutuva, saapui).
4.7. Yömuuton merkintä
4.7.1. Yleistä
Yömuutoksi tulkitaan muutto, joka tapahtuu niin pimeässä, ettei sen seuraaminen päivämuuton tapaan käy päinsä. Yömuuton havainnoinnissa erotellaan nähdyt ja kuullut yömuuttajat. Nähtyjen muuttajien liikkumisluokka on m ja kuultujen yöm (erilainen laskentatapa, ks. kohtaa 4.7.3.). Nähdyt yömuuttajat merkitään kuin päivämuuttajat. 4.7.2. Kellonajat ja jaksot
Yömuuton havainnoinnissa ei useinkaan saada muita tietoja kuin laji, määrä ja aika. Kellonajat ja jaksot merkitään kuin kohdassa 4.6.1. Muut mahdolliset tiedot merkitään soveltaen kohtaa 4.6. yleensä. 4.7.3. Laskentatapa
Kuullut yömuuttajat lasketaan joko äänten ja/tai parvien määränä. 12ä = kuultu 12 ääntä (ei ääntelijää!), 12a = kuultu 12 parvea. Vesi- ja rantalinnuista on pyrittävä merkitsemään parvien määrä, varpuslinnuista taas äänten määrä (poikkeustapauksissa voi menetellä päinvastoin, varustaen havainto huomautuksin). Merkintä (loppusumma) 12 yöm tarkoittaa siis lajista riippuen joko parvien tai äänten määrää. Yksilöarvioita voi esittää lisätietoina. Äänten määrä: Äänet lasketaan eri ääniksi, vaikka ne kuuluisivatkin peräkkäin ilman taukoa. Räkättirastaan "kviikvii" ja mustarastaan "sriisrii" tulkitaan kuitenkin yhdeksi ääneksi - ne ovat tässä muodossa lajien tyypillisiä yömuuttoääniä. Parvet: Selvä tauko ääntelyssä erotetaan pilkulla, mikäli halutaan tehdä parvitulkintaa varpuslinnuilla (helppoa esim. pulmusen kohdalla). Jollei ääniä/parvia pystytä laskemaan, on käytettävä arviointia. Tällöin käytetään lukumäärän tarkkuuden merkitsemisohjetta, ks. kohtaa 2.1. 4.8. Eräitä lyhenteitä
Havaintojen merkitsijä tarvitsee ainakin kenttätyössään monia eri lyhenteitä, jotka on hyvä
muodostaa oman tarpeen mukaan. Seuraavassa esitetään kuitenkin eräitä lyhenteitä, jotka
voidaan katsoa vakiintuneiksi tai vakiintumassa oleviksi.
hav
= Ilmaisulla kirjataan, millä suurennoksella on havainnoitu (esim. 7x, 10x, 20x, 40x jne). [lyhenteitä kiik= kiikari ja kp = kaukoputki ei suositella käytettäviksi] = kiertelevä (lintu liikkuu sinne tänne, selvää suuntaa ei todettavissa) = kontrolloitu (merkitty lintu tutkittu / käsitelty) Merkintäohjeet perustuvat vuonna 1977 käyttöön tulleeseen lintuasemalomakkeen täyttöohjeeseen ja samana vuonna julkaistuun Pertti Uusivuoren kirjoitukseen (Tringa 2 ja 3/1977). Parannettu versio artikkelista on julkaistu Linnut-lehdessä 6/1993. Ohjeistusta on muutettu vähäisiltä osin ja sitä on päivitetty 2006.

Source: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/suositus_kenttahavaintojen_merkitsemiseksi.pdf